Mistä syntyy validoiva hoitoilmapiiri muistisairaiden hoivakotiin?

Mistä voi aistia sellaisen hoivakodin ilmapiirin mistä huokuu arvostus muistisairaita kohtaan? Tähän kysymykseen ajattelin antaa teille muutamia vinkkejä.

Kaikki perustuu arvostamiseen ja siihen miten voimme tehdä sen läpinäkyväksi. Vuorovaikutuksen näkökulmasta voimme ajatella, että arvostava kohtaaminen asukkaiden, omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä on luonnollista. Väitän kuitenkin että aina se ei ole niinkään luonnollista, sillä arvostavan kohtaamisen läpinäkyväksi tekeminen on haasteellista. Varsinkin silloin jos sen tulisi ohjata toimintaamme. Validaatiomenetelmä / tunteva toimintamalli antaa meille työvälineitä arvostavaan kohtaamiseen. Validoivasti me olemme aidosti kiinnostuneita toisen ihmisen tarinoista, emme kyseenalaista ovatko tarinat totta vaaan tarua. Tärkeintä on pysähtyä kiireettömästi kuuntelemaan toista ihmistä ja samalla voimme tehdä hänelle tarkentavia ja avoimia kysymyksiä ja katsoa häntä silmiin. ( niin kuin Naomi Feil sanoo, todella katsoa heitä silmiin ) Ei haittaa vaikka virittäydymme samalle aaltopituudelle. On myös hyvä muistaa, että esimerkiksi muistisairaalla kestää kahdeksan kertaa kauemmin ajatella ja vastata. ( tuo kahdeksan kertaa tulee jostain tieteellisestä tutkimuksesta, en muista mistä..) Olen kohdannut useita omaisia jotka keskustelun aikana ovat tarkistaneet useaan otetteeseen, että onko sinulla aikaa? Nämä kommentit ovat laittaneet myös minut miettimään sitä, että mihin meillä on aina niin kiire?

Mistä muista asioista voi aistia validoivan hoitoilmapiirin? Esimerkiksi kauniista esteettisestä ympäristöstä, kauniista esineistä sellaisissa paikoissa missä niitä voi katsella, tauluista seinillä ja eityisesti siellä missä muistisairaat liikkuvat. Ollaan päiväkävelyllä ja katsellaan samalla taidetta.Ruusukupeista tarjoillaan kahvia ja pöytään katetaan sokerikot ja kernakot.

Muistisairaat saavat itse valita mitkä vaatteet pukevat päälleen, samoin kuin haluavatko he ehostusta vaiko papiljotteja hiuksiinetaanko parta ja laitetaanko kauluspaita päälle jne. Muistisairaat saavat elää omannäköistä elämää ja heidän jäljellä olevia voimavarojaan tuetaan. Ehkä sellaiset kehoitukset muistisairaalle, kuin että älä mene sinne tai älä ota sitä, sanoitetaan vaikka niin, että ” olit hakemassa maljakkoa, mihin kohtaan se laitetaan?” Tai sitten voimme sanoittaa muistisairaan toimintaa ” sinäkin haluat osallistua, mihin paikkaan haluat istua?” Validoivassa ilmapiirissä me puhumme aikuisten kanssa, kunnioitamme toista osapuolta ja toimimme sen mukaisesti.

Olen ollut aina sitä mieltä, että muistisairaiden hoivakodeissa ei saisi juosta koska sellainen kiireen tuntu tarttuu muistisairaisiin. Se miten kiireettömyyden ilmapiiri luodaan on tavoittelemisen arvoinen asia. Validoivassa ilmapiirissä on tärkeää hoitajien hallita omaa ajankäyttöään ja työn suunnitteluaan. Muistisairaiden kanssa rauhallisuus on valttia samoin kuin viipyilevä läsnäolo.

Muutama sana vielä yhteisöllisyyden nivoutumisesta validoivaan hoitoilmapiiriin. Sillä yhteisöhoidon periaatteet tukevat validaation periaatteita. Puhumme inhimillisistä perustarpeista, sitä miten muistisairas haluaa kokea itsensä hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Yhteisöhoidossa on tärkeää myös arvostaminen, tasa-arvoisuus ja sosiaalisten kontaktien syntyminen ja yhdessä tekeminen niin kuin validaatiossakin. Myös yhteisökokouksia pidetään säännöllisesti, joissa yhteisö yhdessä päättää ja suunnittelee asioita. Muutama konkreettinen esimerkki tästä; yhdessä asukkaiden kanssa leivotaan, tehdään käsitöitä ja arkiaskareita ( pöydän kattaminen, tiskaaminen, astioiden kuivaaminen, kahvin keittäminen, kukkien kastelu, kukkien istuttaminen jne.) Ihmisiä liitetään yhteen erilaisten yhteisten tekemisten avulla. Muistisairaat voivat kokea olevansa tarpeellisia ja hyödyllisiä kun he voivat osallistua yhteisön normaaliin arkeen. Yhteiset juhlat ovat myös tärkeitä yhteisössä koska silloin tehdään arjesta hieman luksusta ja usein omaisia ja muita vieraita on kutsuttu mukaan juhliin.

Sitten kun meillä on validaatiomenetelmä hallinnassa työ siirtyy aivan uudelle tasolle, osaamme nähdä muistisairauden ohi ja näemme toisen ihmisen, joka tarvitsee hieman apua siinä miten hän voi ilmaista itseään ja tulla kuulluksi. Väitän että validaatiomentelmän käyttöönottaminen hoitoideologiaan siirtää hoitamisen ihan eri tasolle. Hoivakodissa väreilee validoiva ilmapiiri josta hyötyvät niin asukkaat, omaiset kuin hoitajatkin. Tämä ilmapiiri on kuin yhteinen ” liima ” mikä mahdollistaa ihmisten välisen arvostamisen, yhteisöllisen ajattelutavan ja hoitajien välisen yhteisen kielen. On varmasti täysin selvää, että silloin kun validaatiomenetelmä on kirjattuna hoitoideologiaan niin hoivakodissa yksilövalidoidaan ja pidetään validaatioryhmiä säännöllisesti. Asiakaskyselyissä voidaan vaikka omaisilta kysyä miten arvostaminen näkyy päivittäisessä arjessa jolloin hoivakodissa saadaan tärkeää tietoa siitä miten on onnistuttu.

Seuraavassa blogissa vähän vinkkejä muistisairaan käytösoireiden hallintaan.

Validoiva hoitoilmapiiri, arvostaminen, yhteisöllisyys, ruusukupit, arjen askareet

Jaa tämä

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp

Kirjoittaja

Tuija Uusitalo

  • tuijahelena.uusitalo@gmail.com