Mitähän muistisairas haluaisi hyvältä hoidolta?

Mummojen suojelija haluaa tuoda esille asian mitä ei kovin paljon ole tällä hetkellä mediassa tullut esille. Nimittäin sen mitä muistisairaat ihmiset itse haluaisivat, millaista heidän elämänsä olisi hoivakodissa/tehostetussa asumispalvelussa? Ja miilaiset hoitajat heitä siellä auttaisivat ja mitkä heistä olisivat ne tärkeimmät asiat, joita he toivoisivat saavansa.

Ensiksi on tärkeää tuoda hoitotyössä esiin resurssit, joilla hoitotyötä tehdään, mm.henkilökuntaresurssit, joista on ollutkin paljon puhetta. Keskusteluissa on tuotu esille, että pitäisikö valtakunnallista, vanhuspalvelulakiin kirjattua hoitajamitoitusta nostaa ja kuinka paljon on sopiva määrä. Tästä ollaan varmasti yleisesti sitä mieltä, että on paikallaan tarkastaa yleistä hoitajamitoitusta, että se palvelisi parhaiten muistisairaiden asiakkaiden tarpeita ja hoitohenkilökunnan voimavarat eivät ylikuormittuisi. Yleisesti on niin, että hoivayksiköllä on AVI:n luvassa kirjattu hoitajamitoitus, jota tulisi ehdottomasti noudattaa. Se on eri paikoilla hieman erilainen riippuen esimerkiksi asiakaskunnasta ja tiloista. Tämän lisäksi on määritelty kuinka paljon on tukihenkilökuntaa ( laitoshuoltajia, ruokahuollon työntekijöitä jne. ), näistä muodostuu kokonaishenkilökuntamäärä. Henkilökuntaresurssi on se tärkein ja samalla myös kallein resurssi hoitotyössä.

Sitten niihin muistisairaiden ihmisten tarpeisiin ja odotuksiin. Nämä ajatukset ovat kirkastuneet minulle vuosien aikana, jolloin olen musitisairaita ihmisiä hoitanut, ja sen pohjalta uskon, että muistisairaat ihmiset haluavat, että heitä hoitavat ystävälliset ja hymyilevät hoitajat, jotka eivät kohtele heitä sopimattomasti,ja joilla on kärsivällisyyttä odottaa ja kuunnella heitä. Hoitajat ovat läsnäolevia ja kiinnostuneita muistisairaista. Heillä on taitoa kohdata aggressivuutta mitä muistisairailla ihmisillä on toisinaan, samoin kun heillä tulisi olla empatiakykyä lohduttaa kun muistisairas kaipaa läheisiään tai kun hän haluaa lähteä kotiin. On tärkeää, että muistisairaat ihmiset kohdataan yksilöinä ja heitä arvostetaan ja kunnioitetaan.

Usein olen kuullut muistisairailta ihmisiltä, että kodinomainen hoitoympäristö on sellainen ,missä voi tuntea olevansa turvassa, siellä on myös heille tuttuja kalusteita, kukkia ja tauluja.Oman huoneen voi kalustaa yksilöllisesti omanlaisekseen. Ruoka nousee usein myös esille koska jokainen haluaa syödä välillä omia lempiruokiaan ja vastaleivottua pullaa nauttia päiväkahvilla.

Normaaliin arkeen hoivakodissa kuuluu myös, että muistisairaat ihmiset voisivat osallistua jumppaan, tanssimiseen tai laulutuokioon missä voidaan laulaa tuttuja lauluja. Arkisissa kohtaamisissa voidaan muistella sellaisia asioita, jotka miustetaan hyvin ja niistä voidaan siksi puhua. Aivojen aktivoinnille olisi tärkeää jos muistisairaille ihmisille olisi tarjolla sellaista toimintaa missä voidaan tehdä käsillä jotain, vaikka leipoa, pilkkoa kurkkua tai tehdä käsitöitä. Ulkoileminen on monelle muistisairaalle ihmiselle mielekästä vaikka siinä hoivakodin omalla pihalla. Toisinaan voi juhlan kunniaksi nauttia lasin kuohuvaa tai illalla lasin konjakkia. Siis aika normaalia arkea, vai mitä?

Yleisesti ottaen on hoitajien tehtävänä mahdollistaa mahdollisimman normaalin arjen sujuminen hoivakodissa, tämä on sitä elämää mitä muistisairaat ihmiset elävät hoivakodeissa. Mitä tämä normaali arki sitten on? Karkeasti kuvattuna tähän arkeen kuuluvat mm.aamu – ja iltatoimissa avustaminen, lääkehuolto, ruokailuhetket, viriketuokiot ja ulkoilu jne. Tähän kaikkeen toimintaan kuluu paljon hoitajilta aikaa, jota kutsun nyt tässä välittömäksi asiakastyöksi, sitten hoitajilla kuluu mitä enenevissä määrin aikaa ns.välilliseen asiakastyöhön, ja tätä on mm. hoitotyön kirjaaminen, hoito- ja palvelusuunnitelminen tekeminen ja arvointi, erilaisten arviointien laatiminen, mm. RAI:n tekeminen, lääkelupien päivittäminen jne. Toisin sanoen tähän välilliseen asiakastyöhön kuluu myös paljon aikaa, joka on pois välittömästä asiakastyöstä, siitä muistisairaan ihmisen kohtaamisesta, mikä omasta mielestäni ja varmasti myös muistisairaista ihmisistäkin on se tärkein asia, mihin tulisi riittää hoitajien aikaa.

Palatakseni tuohon kysymykseen ” pitäisikö hoitajamitoitusta tarkistaa ylöspäin ”, on vastaus kyllä, jos nämä muut välilliset asiakastyön tehtävät lisääntyvät, on silloin turvattava muistisairaille ihmisille se tärkein, että he voivat kokea olevansa turvassa ja heidän ympärillään on sellaisia hoitajia, jotka arvostavat ja kunnioittavat heitä aidosti. Laitan tähän liitteeksi Muistiliiton sivuilta Muistisairaan ihmisen oikeudet, jossa on 12 kohtaa mainittuna. Mummojen suojelijaa huolestuttaa miten ne toteutuvat tällä hetkellä ja tulevaisuudessa muistisairaiden arjessa.

Jokaisella muistisairaalla on oikeus:

  • diagnoosiin sekä tietoon sairaudestaan ja sen oireista
  • saada asianmukaista lääkehoitoa sairauteensa
  • tulla kohdelluksi aikuisena ihmisenä sekä tulla kuulluksi niin, että hänen tunteitaan ja mielipidettään arvostetaan
  • olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat hänen elämänhistoriansa sekä kulttuuriset ja hengelliset tarpeensa ja toiveensa
  • kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöään ja yhteiskuntaa
  • elää turvallisessa ympäristössä merkityksellistä arkea
  • ulkoilla säännöllisesti
  • olla ilman rauhoittavaa ja antipsykoottista lääkitystä aina kun se on mahdollista
  • hyvältä tuntuvaan kosketukseen ja läheisyyteen, kuten halauksiin, hellyyteen ja kädestä pitämiseen
  • olla oman elämänsä asiantuntija ja halutessaan ajaa muistisairaiden ihmisten etuja
  • osallistua aktiivisena toimijana niin lähipiirissään kuin maailmanlaajuisestikin- vaikka internetin välityksellä
  • kohtaamiseen ja hoitoon, joka perustuu empatiaan ja muistisairauden ymmärrykseen

Jaa tämä

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp

Kirjoittaja

Tuija Uusitalo

  • tuijahelena.uusitalo@gmail.com