Olen lukenut kesällä lehdistä muutamia artikkeleita, joissa on kerrottu muistisairaiden saamasta huonosta hoidosta. Omaisten kertomat kokemukset ovat olleet ikäviä ja ne ovat vaikuttaneet minuun myös tunnepuolella. Siksi ajattelinkin nyt pohtia sitä mitä pitäisi tapahtua että omaisten odotukset ja toiveet läheisensä saamasta hoidosta voisivat ollakin myönteisiä? En siis ota kantaa siihen mikä on oikein tai väärin, en myöskään halua syyllistää ketään, pohdin vain tuota aiemmin esittämääni kysymystä mitä pitäisi tapahtua että omaisten odotukset ja toiveet läheisensä saamasta hoidosta voisivat ollakin myönteisiä?
Ensimmäisenä asiana mietin että mikä olisi se tärkein asia kohti tavoiteltua hyvää hoitoa? Olisiko se, että ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa olisi riittävästi, ainakin se mikä on kirjattu AVI:n lupaan? Olisiko se, että läheisellä on oma huone, joka kalustetaan hänelle kodikkaaksi? Olisiko se, että että hoivakodissa olisi mielekkäitä toimintatuokioita, esimerkiksi liikunta-,musiikki-. käden taitojen ryhmiä? Olisiko se, että läheinen voi halutessaan käydä ulkoilemassa? Olisiko se, hoito- ja palvelusuunnitelma olisi ajan tasalla oleva, missä läheisen ja omaisen ääni ja toiveet on otettu huomioon? Olisiko se,että olisi lääkehoitosuunnitelma jota noudatetaan niin, että omainen voi luottaa siihen? Olisiko se, että läheistä autetaan käymään säännöllisesti suihkussa/saunassa? Olisiko se että läheinen käy wc:ssä tai hänelle vaihdetaan hygieniasuoja säännöllisesti? Olisiko se, että läheinen saa syödä maukasta kotiruokaa sellaisessa muodossa minkä hän pystyy hyvin syömään? Vaihtoehtoja on lukemattomia ja varmasti jokaisella omaisella on oma toive siitä mikä olisi se tärkein asia matkalla kohti hyvää hoitoa. Tässä vain muutama ehdotus.
Toisena asiana mietin sitä, että mikä tai mitkä asiat rakentavat luottamusta omaisen ja hoitohenkilökunnan välillä? Tiedämme kaikki, että keskinäinen arvostaminen ihmisten välillä on tärkeää. Itse ajattelen, että luottamuksen rakentaminen on yksi tärkeimmistä asioista joka luo pohjaa hyvälle yhteistyölle. Miten luottamusta voidaan rakentaa? Luottamuksen rakennuspalikat rakennetaan yksitellen. Vähän samalla tavalla kuin jos tutustumme muistisairaaseen ihmiseen ja aloitamme validoivan vuorovaikutuksen hänen kanssaan. Oikeastaan ilman keskinäistä arvostusta ja luottamusta muistisairaan ja hoitajan välillä, ei vuorovaikutus toimi.
Kolmantena asiana mietin vielä avoimuutta ja oikeutta puhua kaikenlaisista asioista hoivakodissa. Silloin kun on toimiva ja luottamuksellinen yhteistyö omaisen, muistisairaan ja hoitohenkilökunnan välillä mahdollistuu se, että kaikenlaisista asioista voidaan puhua. Luottamuksen vaaliminen ja säilyttäminen vaatii sen, että mm.sovituista asioista pidetään kiinni tai jos tulee muutoksia sovittuihin asioihin niistä puhutaan avoimesti. Yhteisenä tavoitteenahan on muistisairaan paras mahdollinen hyvä elämä hoivakodissa.
Vielä yksi näkökulma; mistä muistisairas huomaisi itse, että hänellä on hyvä olla, mistä omainen huomaisi että hänen läheistään hoidetaan hyvin? Miten se, että muistisairas ja hänen läheisensä ovat tyytyväisiä vaikuttaisi hoitohenkilökuntaan ja hoitoyhteisöön?
Uskon siihen, että luottamuksellisella, avoimella ja eteenpäin vievällä yhteistyöllä voidaan ratkaista vaikeitakin asioita ja ehkä sen kautta omaisten toiveet ja odotukset läheisensä saamasta hoidosta voisivat olla hieman myönteisimpiä!
