Luin mielenkiintoisen artikkelin Muistiliitolta, jossa puhuttiin muistisairaan muuttuneesta käytäytymisestä eikä niinkään muistisairaan ihmisen käytösoireista. Jäin ihan pohtimaan tätä uudelleen määrittelyä ja huomasin, että mitä enemmän asiaa mietin sitä paremmalta se tuntui. Varsinkin se kohta, missä mainittiin, että muistisairaan muuttunutta käyttäytymistä voidaan auttaa ei-lääkkeellisillä keinoilla, ja tästä olen täysin samaa mieltä.

Jos mietimme esimerkiksi sellaista muistisairasta, joka kokee olevansa ” väärässä ja oudossa ” paikassa ( useimmiten jossain hoivapaikassa ), ei kuitenkaan omassa kotonaan. Hän kokee turvattomuutta ja ahdistustakin siitä ettei voi asua omassa kodissaan. Muistisairaalle ihmiselle on täysin loogista, että hän haluaa mennä sellaiseen paikkan, missä hän voi kokea olevansa turvassa., useimmiten hänen omaan kotiinsa.

Varmasti me kaikki ajattelemme niin, ettei tällaista käyttäytymistä voi lääkitä millään lääkkeillä tai tietysti voidaan mutta silloin se ei varmasti ole eettisesti hyväksyttävää. Muistiliiton artikkelissa mainittiin juuri tämä näkökulma ettei näihin muuttuneisiin käyttäytymisiin ole täsmälääkettä vaan ei- lääkkeelliset tavat auttavat parhaiten muistisairasta ihmistä.

Sitten jos mietimme sellaista muistisairasta henkilöä, jolla on selkeästi masennusoireita ja hän on allapäin, tarvitseeko hän silloin lääkkeiden ohella apua vierellä kulkijalta, sellaiselta henkilöltä, joka haluaa ymmärtää hänen tarpeitaan ja hänen maailmaansa? Joku joka voisi kuunnella, lohduttaa ja auttaa häntä selviytymään tästä hetkestä? Jotenkin vaan minusta tuntuu siltä, että kyllä

Naomi Feil on viisas nainen, kun hän on opettanut meitä arvostamaan ja kunnioittamaan muistisairaita ihmisiä. He ovat kaikki ainutlaatuisia yksilöitä, jotka käyttäytyvät heille tyypillisillä tavoilla. Hän neuvoo meitä, miten me voimme toimia kun kohtaamme muistisairaita ihmisiä. Sillä miten me ” ns.terveet ” käyttäydymme muistisairaita kohtaan on valtavan suuri merkitys, on oikeastaan ihmeellistä, miten oma toimintamme vaikuttaa muistisairaisiin ihmisiin. Naomi Feil neuvoo meitä mm. siinä, miten validoivat tekniikat auttavat muistisairasta ihmistä ilmaisemaan itseään ja omia tarpeitaan.

Tämä on mielestäni tärkeää oivaltaa kun puhumme muistisairaiden ihmisten muuttuneesta käyttäytymisestä.